Retkelle lähelle ja kauas

Millaista on retkeillä kokonaisen lapsiryhmän kanssa? Entäpä kahden ryhmän? Moni vanhempi tietää millaista on reissata omien lasten kanssa, joten on helppo kuvitella, että ison porukan kanssa haasteitakin voi olla moninkertaisesti. Touhulassa retkeilemme viikoittain: joskus retki kohdistuu lähimetsään ja joskus kauemmas, jopa toiseen kaupunkiin.

Tänä keväänä Touhula Hyvinkään Kiiturit kävivät Kulisseihin kurkistus -retkellä Helsingissä Aleksanterin teatterissa ja heti seuraavalla viikolla tehtiin Kiiturien ja Vipeltäjien yhteinen retki Korkeasaareen. Näissä kahdessa ryhmässä lapsia on yhteensä lähes 40, ryhmien omia kasvattajia kuusi ja lisäksi retkille mukaan lainattiin ylimääräisiä aikuisia auttamaan hektisen päivän läpiviemisessä. Isolla porukalla matkaan siis lähdettiin.

Retkipäivä vaatii pohjatyötä

Ensin lyötiin lukkoon päivämäärät ja alettiin suunnittelemaan retkeä. Hyvin suunniteltu kun on jo puoliksi tehty, kuten sanotaan. Päiväkodin arjessa sanonta pätee enemmän kuin hyvin.

Ensinnä täytyy selvittää raha-asiat: paljonko maksavat pääsyliput, junat, ratikat, metro ja bussi? Entä voiko paikallisbussiin nousta ennakkoon ilmoittamatta toistakymmentä lasta ja muutama aikuinen sekä rattaita? Kuinka retkipäivä aikataulutetaan? Mitä ja missä syödään? Retki kestää useita tunteja, joten tarvitaan useampi ateria.

Janot ja pissahädät sekä vaipanvaihdot täytyy nekin huomioida. Lastenhoitotarvikkeiden ja ruokien logistiikka ei sekään ole mikään läpihuutojuttu; vaippakassit painavat huomattavasti enemmän, kun niitä on mukana seitsemän. Ketkä lähtevät mukaan? Mitä turvallisuusseikkoja on huomioitava? Tehdään kokonaisvaltainen retkisuunnitelma ja pohditaan kaikki kauhuskenaariot tapaturmista vatsatauteihin.

Aamuvarhaisesta iltapäivään

Kiiturien Aleksanterin teatteri -reissulle olimme saaneet kutsun erään eskaritytön tädiltä, joka työskentelee teatterissa. Aamuvarhaisella joukkomme lähti junalla Helsinkiin ja siellä kaupungin halki raitiovaunulla teatteriin. Teatterissa pääsimme kuulemaan paikan historiasta ja tutustumaan lavaan ja kulisseihin.

Savukone ja valtava lavastevarasto saivat aikaan riemun kiljahduksia ja haltioituneita huokauksia. Tanssisalissa pyörähtelimme kuin balettitanssijat ja kuulimme tarinan teatterin kummituksesta. Ruokailu hoitui hampurilaisaterioilla ja vei matkan mukavaan päätökseen.

Seuraavalla viikolla Korkeasaaressa puolestaan aika meni nopeasti eläimiä ihmetellen. Evästaukoja oli useita kertoja päivän aikana ja vessataukoja sekä käsienpesuja osaltaan lukemattomasti. Kevätauringon paistaessa lapsetkin jaksoivat hienosti noudattaa ohjeita aikuisten alati huolehtiessa kaiken sujuvuudesta ja turvallisuudesta. Iltapäivällä väsynyt mutta onnellinen joukkio pääsi perille takaisin Hyvinkäälle ihanien muistojen ja seikkailujen kyllästämänä.

Onnistunut retki on työnsä arvoinen

Retkipäivää suunnitellessa ja toteuttaessa mieleen voi useasti juolahtaa, kuinka paljon helpommalla pääsisi, jos pysyisi visusti vanhassa kunnon leikkipuistomaisemassa. Ajatus kulminoituu lopulta siihen, kuinka paljon niin lapset kuin aikuisetkin saavat irti mielenkiintoisesta ja monipuolisesta retkipäivästä, johon kuuluu niin jännittäviä hetkiä raitiovaunussa ja eläinpuistossa kuin toisaalta iltapäivän odotettu paluu tuttuun ja turvalliseen omaan päiväkotimaisemaan.

Tällaiset retket ovat raskaita, sen myönnän. Mutta se valtavan suuri ilo, minkä lapset tällaisistakokemuksista saavat, on syy, minkä vuoksi näitä retkiä tehdään. Silmät loistaen lapset muistelevat, mitä näkivät ja kokivat.

Vaikka lähimaastoonkin sijoittuvat retket ovat rikastuttavia ja mukavia, ei pidemmälle lähtöäkään kannata säikähtää.

Marleena Pekkala
Lastenhoitaja ja työsuojeluvaltuutettu

Touhula Hyvinkää