Aamupiiri sammalmättäällä

On taas se aika vuodesta, kun Touhula Myötätuulessa vietetään metsäviikkoa. Perheille lähti hyvissä ajoin varustelista siitä, mitä pakata seikkailureppuun mukaan. On makuupussi ja alusta, villatöppöset ja sadevaatetta. Osalla on omat retkiaterimet ja lautaset. Metsästä on puhuttu ja vihdoin koittaa aamu, jolloin koko Majakan pääty lähtee tarpomaan kohti metsää. Ensin Rubiinit ja sitten Safiirit.

Metsään onkin ensimmäisenä aamuna harvinaisen pitkä matka. Pienet jalat väsyvät eivätkä jaksaisi enää yhtään senttiä eteenpäin.

”Olen ihan puhki!” ”Koska ollaan perillä? ”

”Hienosti jaksat!” ”Tule, mennään yhdessä.”

Matkalla kurkistamme, mitä muurahaiskekoon kuuluu. Siellä ne ovat aloittaneet talviasunnon rakentamisen. Ei enää yhtä kova vipellys kuin kesällä, mutta vielä monta sataa muurahaista rakentamassa.

Seuraavaksi etsimme hyvän leiriytymispaikan. Kun se löytyy, laskemme painavat tavarat vihdoinkin pois käsistämme.

”Nyt otetaan aamupiiri! Istutaan kosteaan maahan. Ei haittaa, vaikka housut kostuvat, sen takia puimme vedenkestävää vaatetta päällemme. ”

Olin löytänyt aamulla töihin tullessani päiväkodin parkkipaikalta viestin, jonka avaamme yhdessä. Siinä kerrotaan, että metsään on piilotettu pulloposti! Seikkailijat lähtevät heti etsimään ja lopulta viesti löytyy. Kirjeessä Olli-orava sekä Kaija-keiju kertovat metsässä riehuneesta myrskystä. Myrskyn seurauksena metsän värit ovat levinneet pitkin poikin. Nyt ne pitää etsiä ja järjestää.

Myrskyn seurauksena metsän värit ovat levinneet pitkin poikin. Nyt ne pitää etsiä ja järjestää.

Kun värit on löydetty, on aika käydä syömään. Päiväkodilta tuodut lämpölaatikot pitivät ruoan lämpimänä ja kyllä maistui hyvälle.

Sitten välähtää! Ja jyrähtää! Koko metsäporukka jää tuijottamaan taivasta. Ja sitten taas, välähdys ja jyrähdys! Muutama seikkailija säikähtää, jolloin tehdään nopea päätös aikuisten toimesta: Takaisin päiväkodille, mars, mars! Kun nousemme ylös, alkaa sade. Aivan yhtä nopeasti, kun välähdykset alkoivat.

Ja sitten päiväkodille. Olipas seikkailu! Ja ensimmäisenä päivänä! Koska metsässä ei päästy nukkumaan tänään, makuupussit levitetäänkin päiväkodille omaan sänkyyn ja unet ovat vähintään yhtä hyvät.

Nakkisoppa valmistui trangialla lasten katsoessa näytelmää.

Seuraavana aamuna matka metsään taittuu hiukan nopeammin. Trangia, nakit ja perunat on pakattu aikuisten reppuun. Muutaman seikkailijan katseet kääntyvät kohti taivasta, mutta nopea rauhoitus riittää – tänään ei pitäisi sataa eikä ukkostaa.

Metsässä alkaakin näytelmä, sillä Olli-Orava sekä Kaija-Keiju ovat paikalla. He esittävät kaveritaitoihin liittyviä lyhyitä näytelmiä, joihin seikkailijat pääsevät osallistumaan keskustelun kautta. Näytelmä on todella hauska ja se pistää pienet seikkailijat nauramaan kippurassa.

Samalla kun näytelmä on käynnissä, alkaa myös nakkisoppa valmistua.

Ruuan jälkeen, vihdoinkin, oma makuupussi levitetään metsämättäälle, turhan paksut vaatteet riisutaan ja yksi kerrallaan pujahdetaan makuupussin uumeniin. Kun on hetki ihmetelty ja haettu hyvät asennot, alkavat silmät painua kiinni yksi kerrallaan, pienen tuulenvireen heilutellessa puiden latvoja.

Päiväunet makuupussissa ovat lapsille jännittävä kokemus.

Osa Myötätuulen ryhmistä seikkaili koko Metsäviikon metsässä, osa vain muutaman päivän. Kuitenkin koko viikon ajan joka ryhmässä oli jotain metsään liittyvää touhua. Trangiaa käytettiin myös useampana päivänä ja lettujakin paistettaan.

Joka kerta metsäviikon jälkeen muistaa, miksi tämä on yksi kauden kohokohdista. Joka kerta viikko on erilainen ja täynnä oivalluksia ja lasten iloa luonnossa.

Paula Sojalahti
Lastenhoitaja ja varajohtaja
Touhula Myötätuuli, Nurmijärvi