Ystävä on kuin kaveri

Päivänvarjon alla Kettu huomasi Kirahvin. Kirahvi oli kääntänyt ketulle selkänsä, mutta pian Ketulta ja Kirahvilta sujui jo yhteinen leikki. ”Mikä sai Kirahvin leikkimään Ketun kanssa?” kysyy Heli-opettaja lapsilta nukketeatterin jälkeen. ”Se pyysi nätisti ja otti kädestä”, vastaa Oiva. ”Ja ei repiny yhtään”, jatkaa Maija. Keskustelu jatkuu ja lapset kertovat tärkeitä kaveritaitoja.

Aamupiirin jälkeen ryhmä jakautuu kolmeen pienryhmään, joista yksi lähtee ulos ja kaksi menee maalaamaan. Minä menen kolmevuotiaiden Iisan ja Maisan kanssa pikkuhuoneeseen leikkimään. ”Tää on meidän auto tää temppurata ja Maisa tekee meille teekutsuja. Ja vauvoilla leikitään”, kertoo Iisa heti huoneeseen päästyämme sänkypinon äärellä. ”Vauvan kanssa leikitään”, vahvistaa Maisa. Iisa jatkaa: ”Tänään vauvat on kipeenä. Ne on ihan tavallisii, mut mä mittaan aina niiden kuumeen.” Maisa menee puuvuoristoradan luokse ja alkaa rakentaa rataa. Iisa menee ikkunaan katsomaan, kun pienet menevät ikkunan ohi metsäretkelle. Maisa menee viereen ja Iisa kietoo kätensä Maisan vyötärölle. Maisa kietoo kätensä Iisan kaulaan. Aikuisena pistän merkille, että nyt on ilmassa ystävyyttä.

Maisa palaa vuoristoradan luokse ja Iisakin istuu lattialle. Tytöillä tulee riitaa palikoista. Maisa purskahtaa itkuun. Menen lähemmäksi rataa ja pyydän Iisaa antamaan Maisalta ottamansa palan takaisin.  Leikki jatkuu ja minä rakennan vuoristorataa tyttöjen kanssa. En saa ilmassa olevia paloja pysymään kiinni toisissaan. ”Elina ei saa pysymään sitä”, sanon Iisalle. ”Mutta Heli-ope saa”, Iisa vastaa. Maisa rakentaa vuoristoradasta jatkuvaa junarataa toisesta päästä ja Iisa toisesta. Iisa löytää laatikosta kylttejä, joihin saa kiinni pienet jalat, joilla kyltit pysyvät pystyssä. Maisa huomaa kyltit ja kaivaa laatikosta itselleen kyltin, mutta ei löydä siihen jalkoja. ”Antaisitko Iisa Maisalle kaksi jalkaa, että Maisakin saa kyltin pysymään pystyssä?” pyydän Iisalta. Iisa antaa kaksi jalkaa, mutta Maisa alkaa itkemään ja heittää jalat huoneen toiselle puolelle. ”Haluun enemmän”, hän huutaa. Iisa potkaisee radan rikki ja Maisa sekoittaa käsillä junarataa. ”Loppuiko leikki nyt? Joko siivotaan?” kysyn tytöiltä. ”Joo”, sanoo Maisa ja ryhtyy laittamaan radan osia takaisin laatikkoon. Iisakin laittaa palasia laatikkoon. Kun huone on siisti, lähdemme yhdessä eteiseen pukemaan. Matkalla Maisa ottaa Iisaa kädestä. Ystävyys on vuoristorataa.

Myöhemmin eskarit ovat kutomassa huiveja kutomakoneella. Istun lattialle Alman, Veeran ja Olivian viereen ja kuuntelen hetken heidän keskusteluaan. Tytöt kiinnostuvat minusta ja kysyn: ”Juteltaisko ystävyydestä?”. Tytöt vastaavat myöntävästi. ”Ystävyys on sitä, kun tykkää jostakin”, Olivia aloittaa. ”Ja että tykkää leikkiä kaverin kaa”, Veera jatkaa. ”Mä leikin kaverin kanssa Petshopeilla ja nukeilla”, sanoo Alma. Veera jatkaa: ”Hyvä ystävä on sellainen, ettei se kiusaa toista eikä töni.” Olivia pohtii hetken ja sanoo sitten: ”Mä kyllä tykkään tehdä ystävän kanssa muutakin kun leikkiä. Vaikka askarella.” ”Niinku me nyt”, Alma sanoo nauraen. Tytöt nauravat yhdessä. Milla kääntyy pöydän äärestä ja sanoo: ”Ystävä on kuin kaveri.” Jimi seuraa keskustelua pöydän äärestä. Kysyn häneltä, millainen hänen mielestään on hyvä ystävä. Jimiä naurattaa: ”No se jysäyttää päähän aina hipassa.” Ollia naurattaa vieressä. ”Ja sitten se vaihtelee fudiskortteja”, Jimi jatkaa.

Minun on aika lähteä kotiin. Milla, Veera ja Alma haluavat vielä syliin. ”Kun me ei nähdä sua taas pitkään aikaan”, sanoo Alma. Halaamme toisiamme pitkään ja kotiin ajaessani teen näkemästäni, kokemastani ja kuulemastani mielessäni yhteenvedon. Ystävyys on lapsille tärkeitä ihmisiä, leikkiä ja yhdessä tekemistä. Ystävyys ei katso ikää ja ystävät voivat välillä vähän riidelläkin.

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

(Lasten ja aikuisten nimet on muutettu.)