Varhaiskasvatuksen lastenhoitajasta opettajaksi työn ohella
Olen työskennellyt varhaiskasvatuksen lastenhoitajana Touhulassa kuutisen vuotta. Alueellamme on pula pätevistä opettajista, ja noin puolet työsuhteestani olen tehnyt varhaiskasvatuksen opettajan sijaisuutta epäpätevänä. Alun perin kiinnostus varhaiskasvatuksen opettajan työhön heräsi työkaverini esimerkistä, mutta motivaationi opettajaksi pätevöitymiseen kypsyi näiden sijaistusvuosien aikana. Koin, että minulla on antaa pedagogisia näkemyksiä työhöni ja että pystyn ottamaan vastuuta ryhmäni pedagogisesta toiminnasta.
Tärkein syy lisäkouluttautumiseen minulla oli koulutuksen tuoman tiedon ja teorian tuominen käytäntöön työssäni päiväkodissa. Pätevöitymisen myötä saan toki edellytykset myös vakituiseen työsuhteeseen varhaiskasvatuksen opettajana. Koen, että koulutus avaa myös mahdollisuuksia muihin tehtäviin sekä tuo varmuutta ja jatkuvuutta omaan työhön. Olen toiminutkin jo kaksi toimintakautta päiväkodin apulaisjohtajana, jossa pääsin haastamaan itseäni erilaisissa työtehtävissä ja erilaisesta roolista käsin kuin aiemmin.
Kuulin 1000+-monimuotokoulutuksesta esihenkilöltäni vuonna 2020 ja päätin heti, että tähän aion hakea. Koulutukseen oli tiettyjä pääsyvaatimuksia, kuten työkokemus sekä kasvatustieteen perusopinnot (25 op) suoritettuna. Ilmoittauduin heti kasvatustieteen perusopintoihin Turun avoimeen yliopistoon ja suoritin ne vuodessa, jotta olin hakukelpoinen. Sain opintoihin Touhulalta työnantajan koulutusstipendin, jolla pystyin kattamaan avoimen yliopiston maksut. Työkokemusta minulla oli tarpeeksi, joten näillä kahdella asialla täytin koulutuksen minimivaatimukset.
Hakuprosessi koulutukseen sujui mielestäni mutkattomasti. Lähetettyäni hakemuksen minut kutsuttiin haastatteluun. Haastattelu oli jaettu neljään 5 minuutin osaan ja kesti siis yhteensä 20 minuuttia. Haastattelun jälkeen oli yllättävän hyvä olo, sillä mielestäni se meni hyvin. Hakijoita oli kuitenkin satoja, joten en halunnut odottaa liikoja. Vuoden 2021 heinäkuussa sain kuitenkin sähköpostiini kauan odotetun viestin: Tervetuloa opiskelemaan varhaiskasvatuksen opettajaksi! Aloitin opintoni saman vuoden elokuussa.
Matkassani on ollut mutkiakin. Olimme ymmärtäneet, että opiskelupäiviä on 2-3 kuukaudessa. Opintojen alettua selvisi, että opiskelupäiviä onkin kaksi päivää viikossa, joista lähiopetuspäivä Raumalla kerran kuussa. Tämä aiheutti ymmärrettävästi töitteni suunnitteluun hieman uudelleenjärjestelyä. Istuimme yhdessä esihenkilöni kanssa alas ja totesimme, että saamme tämän järjestettyä. Jäin osa-opintovapaalle, joten teen tällä hetkellä 60 % työaikaa. Työpäiväni päiväkodilla ovat maanantaista keskiviikkoon ja opiskelen etänä yliopistossa torstain sekä perjantain. Minulla on viisihenkinen perhe (kolme lasta sekä aviomies), joten tämäkin oli yksi syy, että saan rauhassa opiskella opintovapaapäivinä, eikä tarvitse iltaisin ja viikonloppuisin opiskella jatkuvasti. Touhulan kannustinohjeman mukaisen palkallisen opintopäivän merkitsemme työvuoroja suunnitellessa mahdollisimman järkevään ajankohtaan. Minulle ratkaisu on ollut järkevä ja toimiva.
Työn, vapaa-ajan ja opiskelun yhdistäminen ei ole toki ollut helppoa. Lapseni harrastavat kahta urheilulajia ja myös mieheni työt tuovat omat kuvionsa arjen palapelin järjestämiseen. Toisinaan opinnot kasaantuvat ja tuntuu, että en ehdi. Silloin pitää vaan ottaa itselleen aikaa ja tehdä annetut projektit pois alta. Koulutuksessa on onneksi paljon ryhmätöitä, joka helpottaa sitä, että en ole täysin yksin vastuussa kaikista projekteista. Aikaa ja vaivaa opiskelu vaatii ja siihen pitää varautua. En voisi kuitenkaan olla tyytyväisempi esihenkilöni sekä työyhteisöni tukeen. Meillä on myös koulussa kannustava ja positiivinen opiskeluympäristö.
Jo nyt olen päässyt tuomaan paljon ideoita päiväkotimme toimintatuokioihin sekä tuonut niihin vahvempaa pedagogista näkemystä. Olemme sopineet esihenkilöni kanssa myös, että tuon päiväkodin viikottaisiin pedapalavereihin oppimaani asiaa esimerkiksi varhaiskasvatuksen perusteista vieläkin syvemmin.
Suosittelen kaikille lämpimästi itsensä kouluttamista! On tietysti tärkeää miettiä myös omaa elämäntilannetta ja sitä, sopiiko siihen liittää vaativa opiskelu. Touhula työnantajana tukee kuitenkin työn ohessa suoritettavissa pätevöitymisopinnoissa taloudellisesti, joten mikäli itsensä kehittäminen ja kouluttaminen kiinnostaa, tämä mahdollisuus kannattaa hyödyntää!