Kun leikki hurmasi tieteen

Lapsi on luonnostaan tutkija: hän kokeilee, ihmettelee, testaa ja tutkii, kuinka maailma ympärillä toimii. Utelias kolmevuotias saattaa tutkimusten mukaan kysyä keskimäärin jopa 107 kysymystä päivän aikana.

Nämä lasten luontaiset kiinnostuksen kohteet ovat sellaisia, joita hyvin usein voidaan selittää luonnontieteiden kautta. Haasteena kuitenkin on, että luonnontieteitä tai tutkivaa toimintaa harjoitetaan hyvin vaihtelevasti varhaiskasvatuksessa. Hiljan julkaistu Karvin raportti: Varhaiskasvatuksen laatu arjessa paljasti, että jopa puolessa suomalaisista varhaiskasvatusyksiköistä toteutetaan tutkivaa toimintaa vähemmän kuin kerran kuukaudessa tai ei koskaan.

Lukuisat tutkimukset kuitenkin osoittavat, että varhaisella tiedekasvatuksella ja tutkivalla toiminnalla on lukuisia hyötyjä lapsen kiinnostuksen, motivaation, ongelmanratkaisutaitojen ja myönteisen oppijaminäkuvan kehittymisessä. Kide Science ja Touhula aloittivatkin maalikuussa yhteistyön, jossa leikillinen tiedekasvatus tuodaan osaksi jokaisen Touhula -päiväkodin arkea.

Varhainen tiedekasvatus vaatii omanlaistaan pedagogiikkaa

Leikki on keskeinen pedagoginen lähestymistapa pienen lapsen oppimiseen. Myös tiedekasvatusta voidaan toteuttaa lapselle merkityksellisesti ja lapsen kehitystason huomioiden parhaiten leikillisistä lähtökohdista. Tämä vaatii kuitenkin ajattelua, joka eroaa merkittävästi niistä pedagogisista lähestymistavoista, joita tiedekasvatuksessa on totuttu käyttämään vanhempien koululaisten parissa. Kide Science on luonut uniikin mallin toteuttaa leikillistä ja tarinallista tiedekasvatusta. Tämä malli perustuu FT Jenni Vartiaisen tutkimustyöhön Helsingin yliopistolla.

Pedagoginen lähestymistapa nojautuu lasten ja opettajan yhdessä luomaan leikilliseen tilaan, jossa lapset leikkivät tutkijaa. Leikillinen tila luodaan hyödyntämällä konkreettisia esineitä sekä tutkijan varusteita. Joka tuokion aluksi kerrottava tarina avaa leikillisen tilan sekä asettaa tulevan tutkimuksen lapselle mielekkääseen asiayhteyteen. Tarinoissa sympaattinen Robotti Hoseli on usein joutunut pulaan, josta lasten tulisi Hoseli pelastaa tutkimuksista tuottamansa tiedon avulla.

Tarinallisuus motivoi ja tukee tieteellistä ajattelua

Tarina ei ole pelkästään elementti, joka tuo oppimistilanteeseen leikillisyyttä, vaan sillä on merkittävä arvo lapsen tieteellisen ajattelun kehittymisessä. Tarinan avulla voidaan palauttaa lapsen mieleen tutkimuksen tavoite sekä kannustaa lasta puntaroimaan saatuja tuloksia tavoitteiden linjassa: miten tämä havainto auttaa Hoselia eteenpäin? Lisäksi tarinan kautta lapset saavat asiayhteyden, jonka kautta havaintoja, tulkintoja ja johtopäätöksiä voidaan mielekkäästi kommunikoida. Tarinallisuus haastaa lapsia myös kriittiseen ajatteluun. Kriittisellä ajattelulla tarkoitetaan kykyä pohtia asioita eri näkökulmista niiden vahvuudet ja kehittämiskohteet huomioiden.

Leikissä lapsi on päätä pidempi itseään

Leikissä lapsi yltää taidoiltaan usein korkeammalle kuin ei-leikillisessä tilanteessa. Kide Science -pedagogiikan mukaisessa leikillisessä toiminnassa lapsi ottaa roolihahmon tutkijana. Leikissä lapsi pyrkii toimimaan kuten hän ajattelee hahmonsa käyttäytyvän: poliisia leikkivä lapsi tutkii rötöksiä ja ottaa kiinni rikollisia. Tutkijan roolissa oleva lapsi pyrkii tekemään tarkkoja havaintoja, mittaamaan ja tuottamaan tulkintoja, joita voidaan käyttää ongelmanratkaisuun ja tutkimuskysymyksiin vastaamiseen. Olennaista Kide Sciencen pedagogiikassa on, että tiedeleikkiin kuuluvat hahmot, tarinat ja utelias tutkiminen ulottuvat myös tiedetuokioiden ulkopuolelle. Näin lapsi oppii löytämään tieteellisiä käsitteitä arkisista tilanteista.

Tutkimuksissa on havaittu (esim. Vartiainen & Kumpulainen, 2019), että tutkijan roolissa oleva lapsi voimaantuu tuottamaan ongelmanratkaisuun tähtäävää puhetta sekä suunnittelemaan ja testaamaan erilaisia tutkimusasetelmia. Lapset tekevät tutkijan rooleissaan runsaasti yhteistyötä ja osallistuvat jaettuun tiedon tuottamiseen. Nämä kaikki kehittävät lapsen tieteellistä ajattelua.

Vaikka lapsi luonnostaan tutkii ja ihmettelee, ei tieteellinen ajattelu kehity kuitenkaan ilman tavoitteellista opettamista. Lapsen luonnostaan ilmenevä taipumus tutkia on mitä loistavin hetki ohjata tutkivaa toimintaa kohti tieteellisen ajattelun periaatteita.

FT Jenni Vartiainen

Jenni työskentelee varhaisen tiedekasvatuksen tutkijana sekä on yksi Kide Sciencen perustajista. Kide Science on leikilliseen tiedekasvatukseen erikoistunut yritys, jonka tavoitteena on tarjota varhaiskasvatuksen sekä esi- ja alkuopetuksen opettajille mahdollisimman helposti käyttöön otettava ratkaisu leikillisen tiedekasvatuksen tuomiseksi opetukseen.