Koulutusvientiä Oulusta maailmalle

Pie­ni käsi tart­tuu omaa­ni ja joh­dat­taa mi­nut is­tu­maan ma­tol­le vie­reen­sä. Yh­teis­tä kiel­tä ei ole, mut­ta kat­se ja eleet pu­hu­vat puo­les­taan. Ra­ken­nam­me yh­des­sä puu­pa­li­kois­ta hur­jan kor­ke­an tor­nin ja las­kem­me sen jäl­keen ker­rok­set yh­des­sä – hän kii­nak­si ja minä eng­lan­nik­si.

Lo­puk­si pie­ni kiep­sah­taa kai­na­loo­ni het­kek­si, saa mi­nul­ta ku­ti­tuk­sen ja sen jäl­keen kir­maa mui­hin puu­hiin.

Opet­ta­jan ja las­ten vä­li­nen ai­dos­ti läs­nä ole­va ja läm­min vuo­ro­vai­ku­tus on yk­si suo­ma­lai­sen var­hais­kas­va­tuk­sen kul­ma­ki­viä. Sii­nä ei edes tar­vi­ta yh­teis­tä kiel­tä. Päi­vä­le­vol­le men­nes­sä pie­ni kii­na­lais­tyt­tö su­pat­taa mi­nul­le asi­oi­ta kii­nak­si ja minä vas­taan su­pat­ta­mal­la mu­ka­via asi­oi­ta suo­mek­si. Pian uni ot­taa val­lan ja siir­ryn seu­raa­van lap­sen luok­se.

Kuu­kau­den pi­tui­nen kou­lu­tus­mat­ka­ni Kii­naan koos­tui pait­si lu­en­nois­ta, ar­vi­oin­neis­ta, van­hem­pai­nil­lois­ta ja hal­lin­non ta­paa­mi­sis­ta, myös läm­pi­mis­tä koh­taa­mi­sis­ta nii­den tär­keim­pien eli las­ten kans­sa. En­pä oli­si 30 vuot­ta sit­ten omaa päi­vä­ko­tia Oulun Höyh­ty­äl­le ava­tes­sa­ni ar­van­nut, et­tä jo­nain päi­vä­nä vien osaa­mis­ta­ni Kii­nan suur­kau­pun­kei­hin.

Tär­kei­tä ele­ment­te­jä suo­ma­lai­ses­sa var­hais­kas­va­tuk­ses­sa ovat op­pi­mi­nen lei­kin kaut­ta, run­sas ul­koi­lu ja fyy­si­sen ak­tii­vi­suus sekä las­ten osal­li­suus. Se, et­tä opet­ta­ja ei suo­raan an­na rat­kai­sua, vaan kan­nus­taa ja aut­taa las­ta löy­tä­mään vas­tauk­sen it­se. Se, et­tä opet­ta­ja ot­taa ko­pin las­ten lei­keis­sä nou­se­vis­ta tee­mois­ta ja se, et­tä voi­daan men­nä kaik­ki yh­des­sä met­sään ja op­pia siel­lä luok­ka­huo­neen si­jas­ta.

Kii­nan päi­vä­ko­tien puit­teis­sa ei ol­lut moit­teen si­jaa – kaik­ki on uut­ta, puh­das­ta, väl­jää ja kau­nis­ta. Lap­sil­le löy­tyy tai­de­a­tel­jee, pal­lo­me­ri, viu­lu­huo­ne ja kir­jas­to­huo­ne. Pi­hal­ta löy­tyy puu­ma­ja, pu­pu­tar­ha, lam­mik­ko kul­ta­ka­loi­neen ja pe­li­ken­tät eri ur­hei­lu­la­jeil­le.

Se, mitä Kii­nas­sa ha­lu­taan Suo­mel­ta op­pia, on var­hais­kas­va­tuk­sen pe­da­go­gi­nen si­säl­tö, opet­ta­jan roo­li ja lap­sen yk­si­löl­li­sen op­pi­mis­po­lun ra­ken­ta­mi­nen. Kii­na­lai­nen yh­teis­kun­ta on hy­vin kil­pai­lu­hen­ki­nen ja jo päi­vä­ko­dis­sa van­hem­mat ha­lu­a­vat kuul­la tar­kal­leen, mitä tai­to­ja ja tie­to­ja lap­si on päi­vän ai­ka­na op­pi­nut.

Se, mitä Kii­nas­sa ha­lu­taan Suo­mel­ta op­pia, on var­hais­kas­va­tuk­sen pe­da­go­gi­nen si­säl­tö, opet­ta­jan roo­li ja lap­sen yk­si­löl­li­sen op­pi­mis­po­lun ra­ken­ta­mi­nen. Kii­na­lai­nen yh­teis­kun­ta on hy­vin kil­pai­lu­hen­ki­nen ja jo päi­vä­ko­dis­sa van­hem­mat ha­lu­a­vat kuul­la tar­kal­leen, mitä tai­to­ja ja tie­to­ja lap­si on päi­vän ai­ka­na op­pi­nut.

Ke­vääl­lä ta­kai­sin Kii­naan – mut­ta sitä en­nen Mel­bour­neen avaa­maan suo­ma­lai­sel­la kon­sep­til­la toi­mi­vaa päi­vä­ko­tia. On ilo edis­tää on­nel­lis­ta lap­suut­ta vie­mäl­lä suo­ma­lais­ta var­hais­kas­va­tus­ta maa­il­mal­le – sitä ou­lu­lais­ta osaa­mis­ta.

Sirpa Turves-Mankila

Sirpa on Touhula-päiväkotien perustaja ja varhaiskasvatusjohtaja, joka tällä hetkellä keskittyy Touhulan koulutusvientiin ja kansainvälistymiseen.