Esiopetus – kiitoskorttien aikaan mielessä on ilo ja ylpeys oppimisesta

Kevään jäljellä olevat esiopetuspäivät ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Isot, pienet eskarit odottavat jo kouluun siirtymistä innolla ja jännityksellä. Vähiin käyvät myös omat päiväni esiopettajan tehtävässä. Olen saanut mahdollisuuden palata kevään ajaksi päiväkodin arkeen esiopettajan työhön, ja nyt kesän kynnyksellä mietin, miten aika meni niin nopeasti. On ollut antoisaa seurata Touhula päiväkotimme toimintaa näin läheltä koko kevään ajan, mutta äärimmäisen antoisaa on ollut myös eskareiden kasvun ja kehityksen seuraaminen.

Yhdessä olemme enemmän

Esiopetusvuoden alussa ryhmässä vilistää pieniä 5–6-vuotiaita, joille esiopetus on tärkeä merkkipaalu kasvun tiellä. Eskarilainen on kasvanut kesän aikana ainakin 2cm – jos ei fyysisesti, niin ainakin henkisesti – ja on nyt viimeistään ”iso”. Tulin itse ryhmään tammikuun lopulla, ja kasvua on tapahtunut näinäkin kuukausina huimasti. Pienistä, epävarmoistakin pikku eskareista on kasvanut isoja, reippaita ja osaavia tulevia koululaisia, jotka osaavat huolehtia välineistään ja kavereistaan.

Esiopetusvuoden tärkeimpiin tavoitteisiin kuuluu kouluvalmiuksien rakentaminen yhteistyössä vanhempien ja eskarin itsensä kanssa. Kehitys- ja oppimisedellytysten tukemisen lisäksi esiopetuksessa on tärkeää vahvistaa lapsen tervettä itsetuntoa, positiivista käsitystä itsestään ja muista sekä sosiaalisia taitoja. Lukemaan ehtii oppia koulussa, mutta kavereiden kanssa täytyy osata toimia jo kouluun mentäessä. Me Touhulassa tiedostamme, että yhdessä olemme enemmän. Tämän haluamme välittää myös eskareille ja antaa ajatuksen heille mukaan koulutielle ja maailmaan.

Oliko tänään eskaria?

Aloittaessani esikariopena, sain välillä kuulla vanhemmilta lapsen kertoneen, että ”tänään ei ollut eskaria”. Ilokseni pääsinkin avaamaan vanhemmille meidän tapaamme tukea lapsen oppimista toiminnallisin keinoin, ja kertomaan, miten pöydän ääressä tehtävät kirjatehtävät ovat vain pieni osa esiopetustamme. Myös eskarilaisten kanssa pohdimme, mitä ja miten olemme oppineet, vaikka emme olekaan kirjaa avanneet. Esiopetus on leikkiä, liikettä, kehollisuutta ja pohdintaa. Retkeilemme paljon, ja tuomme opittavat asiat ulos ja luontoon. Kevään aikana olemme tutkineet ryhmässämme eläinten jälkiä ja ihmetelleet kantavan hangen muuttuessa upottavaksi, miten nämä eläinten jäljet ovat ”uponneet hankeen”. Olemme laskeneet hyppimiämme jänisloikkia hangella, musisoineet puunrunkorummuilla, piirtäneet kirjaimia hiekkaan ja tutkineet kehovarjokirjaimia. Pohdimme myös erilaisia näkökulmia esimerkiksi tarkastelemalla maahan piirrettyä lukua kuusi. Lapset kokeilivat yhdessä kaverin kanssa, mikä luku näkyy, kun toinen seisoo luvun ylä- ja toinen alapuolella. Yhdessä huomasimme, miten tulkinta voi useinkin olla kiinni näkökulmasta!

Paljonko on kakssataa plus kakssataa?

Jos suurin osa esiopetuksen oppimisen tavoitteista on mahdollista saavuttaa yhdessä toimien, on myös pysähdykselle ja eskarilaisen vapaalle leikille annettava aikaa. Leikissä eskari prosessoi oppimaansa. Eskarilainen kirjoittaa ja piirtää leikkeihinsä tehtäviä, yksityiskohtaisia karttoja ja suunnitelmia sekä kauppaleikin hintoja. Näin lapsi työstää oppimaansa ja saa kokea tärkeitä jakamisen ja yhteisen onnistumisen kokemuksia myös kavereiden kanssa.

Leikistä kuultu ”Paljonko on kakssataa plus kakssataa?” kertoo opettajalle lapsen oppimisesta ja oppimansa prosessoimisesta. Mielenkiinto opittuun on herännyt ja tässä vaiheessa opettajalla onkin tuhannen taalan paikka ammentaa sisältöä ja suuntaviivoja seuraaviin suunnitelmiin.

Ilo ja ylpeys oppimisesta

Lapsen, eskarilaisen, osallisuus oman arjen rakentajana on esiopetuksessa merkittävässä asemassa, sillä lähetämmehän nämä pienet seuraavaksi koulutielle. Kun eskari kokee olevansa pystyvä ja merkittävä vaikuttaja omassa elämässään, arjessaan ja oppimisessaan sekä tärkeä toimija kasvattajien ja kavereiden rinnalla, kasvaa hänestä vahva, ajatteleva ja pärjäävä koululainen. Joskus uudet opitut asiat siirtyvät leikkiin huomaamatta. Pohtiessani eskareiden kanssa kevään aikana opittua, olen saanut todistaa sanoinkuvaamatonsa ylpeyttä lasten kasvoilla, kasvua siinä hetkessä, kun lapsi on reflektoinut oppimaansa ja keskustelun myötä hoksannutkin oppineensa vielä paljon enemmän. Voidaankin sanoa, että jos lapset ovat eskaria edeltävänä kesänä kasvaneet 2cm, nyt eskarivuoden lopussa on näiden pienten tulevien koululaisten mittaan tullut ainakin 5cm lisää.