”Sielukin menee mutkalle”

Savonlinnan Touhula Nätkissä varhaiskasvatuksen opettajana työskentelevä Tuula-Marjaana Valjakka, tuttavallisemmin Maina, on jäämässä eläkkeelle.

Tunnelmat viimeisellä työviikolla ovat ristiriitaiset. Toisaalta pitkän työuran jälkeen eläkkeelle jääminen antaa mahdollisuuden huokaista. Toisaalta taas lapsista ja työkavereista luopuminen tuntuu haikealta ja vaikealta.

– Missä muualla on sellainen työpaikka, jossa sinut otetaan riemulla vastaan? Huudetaan nimellä ja tullaan halaamaan. Kun tulen töihin aamupuuron aikaan, niin lapset eivät malta pysyä oman puurolautasen äärellä vaan hyppäävät syliin, Maina huokaa.

– Kun taas lapsella on suru ja pidät häntä sylissä, niin välillä tuntuu, että siinä menee omakin sielu mutkalle.

Parasta on oivalluttaminen

Maina on ehtinyt työskennellä lastentarhanopettajana 30 vuotta. Kun hän valmistui, laman keskellä oli tarjolla vain sijaisuuksia.

– Tämä ei ole enää ollenkaan sama työ kuin mihin olen saanut koulutuksen. Silloin me olimme kauhean viisaita ja toiminta oli aikuisjohtoista. Syksyllä istuimme alas ja suunnittelimme koko toimintavuoden. Nyt lähdetään lapsista, kuunnellaan heitä ja otetaan se opetus sieltä, mikä kiinnostaa lapsia. Se on hyvä muutos, Maina kertoo.

– Parasta tässä työssä on se, kun saa lapsen oivaltamaan jonkun asian. Olen saanut johdattaa lapsen oppimisen polulle ja lopulta kun se oivallus tapahtuu, niin siitä tulee hyvä olo itsellekin.

Kaikki muutos ei kuitenkaan ole hyvästä. Mainan kokemuksen mukaan lasten väkivaltaisuus ja ongelmien määrä ovat lisääntyneet. Syitä siihen ovat muun muassa kiireinen arki, vanhempien työn vaatimukset sekä lastenohjelmat ja älylaitteet. Lastenohjelmat ovat levottomia ja meno niissä on räiskivää.

Toinen selkeästi rauhattomuutta tuonut muutos on lapsiryhmien kasvattaminen. Kun yli 3-vuotiaita on yhden kasvattajan vastuulla 8, se on liikaa. Mitoitus on kuitenkin muuttumassa ja elokuusta 2020 lähtien kaikissa päiväkodeissa yli 3-vuotiaiden ryhmäkoot pienenevät.

Rautainen ja rauhallinen ammattilainen

Maina jää eläkkeelle 63-vuotiaana. Hän on työskennellyt syksyn varhaiskasvatuksen opettajana 4–5-vuotiaiden lasten ryhmässä sekä päiväkodin apulaisjohtajana. Mainan esimies, päiväkodin johtaja Heli Räsänen, kuvaa Mainaa rautaiseksi ja rauhalliseksi kasvattajaksi.

– Maina on työyhteisön kivijalka ja erittäin hyvä työkaveri, Räsänen sanoo.

Tunne on molemminpuolinen, sillä Maina kertoo viihtyneensä Touhula Nätkissä hyvin. Työilmapiiri on kannustava ja ihmiset puhaltavat yhteen hiileen. Myös esimies saa kehuja.

Maina jatkaakin Savonlinnan Touhuloissa vielä tarvittaessa töihin kutsuttavana sijaisena. Silloin hänen vastuullaan ei ole enää varhaiskasvatuksen opettajan lukuisia velvollisuuksia.

– Tulen auttamaan aina tarvittaessa ja sitten pääsen vain nauttimaan lapsista, Maina toteaa.

Mainan läksiäisiä vietetään Touhula Nätkissä keskiviikkona 18.12.2019. Suuri kiitos Mainalle hänen työstään varhaiskasvatuksen opettajana!