Takaisin blogipostauksiin

Henkilöstön edustajien tapaaminen, mistä siellä puhutaan?

  • Marleena Pekkala

    Lastenhoitaja ja työsuojeluvaltuutettu
    Touhula Hyvinkää

Normaalisti olisin maanantaiaamuna päiväkodissa ulkoilemassa, mutta nyt toppahousut saivat jäädä kotiin ja kipittelenkin kirpakassa pakkassäässä perhosia vatsan pohjalla kohti Touhulan toimistoa, Pohjoista Makasiinikatua Helsingissä. Päivän ohjelmassa on henkilöstön edustajien tapaaminen. Olen saanut kutsun kokoukseen työsuojeluvaltuutetun ominaisuudessa.

Unohdamme tittelit, keskustelemme tasavertaisina ihmisinä ja opimme paljon toisiltamme.

Toimisto löytyy huonosta suuntavaistostani huolimatta ja perillä pääsen ensimmäisenä aamukahville. Kahvihuoneessa iloisen puheensorinan lähteenä on joukko ennalta tuttuja kasvoja ja muutama vieraampi.

Neuvotteluhuoneessa meitä vastassa on aina iloinen toimitusjohtaja Virpi ja miesflunssastaan juuri elävien kirjoihin palannut liiketoimintajohtaja Tapani. Molemmat kasvot ovat meille tuttuja muun muassa somesta, nettisivuilta ja olenpa heihin törmännyt verkkareissa Touhulan säbä-turnauksessakin.

Paikalla on pohjoisen ja eteläisen Suomen edustajat: työsuojeluvaltuutettuja, luottamusmiehiä ja hallinnon väkeä. Virpin ja Tapanin lisäksi Oulusta on pyyhältänyt paikalle myös työsuojelupäällikkö, HR-johtaja Jaana, tyylikkäänä ja aurinkoisena kuten aina.

Ennen lounasta käymme Tapanin johdolla läpi organisaation talousasioita, vireillä olevia projekteja ja Touhulan kuulumisia. Välikysymykset keskeyttävät monesti puheen ja keskustelu kääntyy siihen, mitä me edustamme eli henkilöstöön: päiväkotien arjen sankareihin sekä siihen kaikkein tärkeimpään – lasten hyvinvointiin. Näin saamme tuotua tietomme ja terveisemme kentältä hallinnolle. Se tästä hommasta niin tärkeän tekeekin: saamme rakennettua sillan ruohonjuuritason ja hallinnon välille. Unohdamme tittelit, keskustelemme tasavertaisina ihmisinä ja opimme paljon toisiltamme.

Kotona mietin, miten onnekas olen, että saan olla tälläkin tavalla osa isompaa kokonaisuutta ja vaikuttamassa henkilöstön hyvinvointiin. Yhdessä olemme enemmän, todellakin!

Lounastauko katkaisee mukavasti päivän. Kaikki yhtenä joukkona menemme syömään. Näin lastenhoitajana nautin kovasti lounaasta hieman erilaisessa ympäristössä kuin normaaliarjessani. Saan syödä ilman, että tarvitsee nousta pöydästä tarjoilemaan maitoa kenellekään, ei tarvitse nostella lautastaan aivastusten yläpuolelle, kukaan ei keiku tuolillaan eikä ilmoita huutaen ”en tykkää porkkanasta!”

Vatsat täynnä takaisin toimistolle ja ohjelma jatkuu lempeän lämpöisen laatu-Elinan kertoessa pedagogisesta puolesta ja hänetkin keskeytämme monta kertaa kysymyksillä ja kommenteilla. Aikataulu on tiivis ja päivän aikana käsitellään myös mm. henkilöstön ja asiakkaiden tyytyväisyyttä. Paikalla piipahtaa myös rauhallisuutta huokuva viestintä-Ossi Touhulan uuteen värimaailmaan sopivassa vaatetuksessaan ja firmassa työt vastikään aloittanut kiinteistö-Mikko hymykuoppineen. Molemmat saavat myös osansa kysymystulvastamme ja palautteestamme, sekä hyvässä että rakentavassa hengessä.

Pitkän päivän jälkeen palailemme kukin tahoillemme ja omaan arkeemme. Saimme päivän aikana kuulla monista vireillä olevista arkeamme helpottavista suunnitelmista. Huolemme ja kehitysehdotuksemme on kuultu ja nyt yhteydenottokynnys on puolin ja toisin taas entistäkin matalampi. Päivään mahtui iloa, hyvyyttä, avoimuutta ja yhdessä tekemisen meininkiä. Saimme tutustua uusiin ihmisiin ja tavata vanhoja tuttuja. Oli myös ihana huomata, kuinka kaikki hallinnon henkilöt puhuivat Touhulasta kuin lapsestaan, silmät loistaen ja ylpeyttä huokuen.

Kotona mietin, miten onnekas olen, että saan olla tälläkin tavalla osa isompaa kokonaisuutta ja vaikuttamassa henkilöstön hyvinvointiin. Yhdessä olemme enemmän, todellakin!

Marleena Pekkala
Lastenhoitaja ja työsuojeluvaltuutettu
Touhula Hyvinkää